risto1

Tunteet ovat minulle kuin kesäisen kioskin tiskiltä nähtäviä jäätelöitä. Erivärisiä ja -makuisia ihmiselämän vivahteita sulostuttamassa päivittäistä hetkeä. Jäätelökavalkaadista osaavat useat kysyttäessä nimetä tietyt suosikit sekä inhokit. Samoin taitaa olla tunnekokemusten osalta. Niiden osalta on helppo preferoida niin sanottuja positiivisia, keveitä tunteita negatiivisten ja raskaiden tunnekokemusten sijaan.

Koen että raskaat ja usein epätoivotuiksi koetut tunteet ovat itseasiasssa kuin hedelmällisiä ja kovakuorisia siemeniä tiiviissä, synkässä maassa. Hautautunut siemen kuitenkin pitää sisällään kauniin kasvin koko potentiaalin. Siemen, joka tarvitsee kosteutta ja valoa räsähtääkseen auki ulosponnistavan silmun voimasta, sekä kohotakseen lopulta täyteen mittaansa kukat ja lehdet avoimena eloaan juhlistaen, muistuttaa minulle raskaampienkin tunteiden mahdollisuuksista. Omat tunnekokemukseni ja -lukot vaativat yhtä lailla vettä ja valoa; vakaata ja päättäväistä, mutta silti lempeästi hyväilevää jakamatonta huomiota räsähtääkseen auki ja tuoden esiin kaiken potentiaalinsa. Potentiaalin, joka useimmiten muuntuu ylöspäin kohoavaksi, elävöittäväksi ja tuoksuvaksi kukaksi ylistämään elämää mielen puutarhassa. Mieleeni muistuu joskus kuulemani kehoitus “from emotion to devotion”, joka kuvaa minulle yksinkertaisuudessaan tätä samaa asiaa.

Kuten jokaisella jäätelöllä, myös tunnekokemuksilla on oma uniikki vivahteensa suhteessa toisiinsa. Vaikka lähtökohtaisesti juuri se vivahde ei houkuttelisi, on sitä mahdollista lähestyä kiinnostuneena ja avoimena sen erityiselle yksilölliselle olemukselle. Uuden suhtautumisen myötä on aiemmin tuomitusta jäätelömausta mahdollista löytää jotain kiehtovaa sekä kohottavaa. Samoin on tunnekokemuksen osalta, joka saa avoimuuden myötä tilaa näyttäytyä, muuntua, ja kohottautua elävöittäväksi. Tämä on toki ainakin minulle helpompi toteuttaa jäätelön suhteen kuin esimerkiksi ihmissuhteiden joskus intensiivisessä tunnemyrskyssä.

Vaikuttaisikin siltä, että kieltämällä täydellisesti vaikkapa suklaajäätelön, en kiellä vain suklaata vaan myös koko jäätelön. Varomalla ja kieltämällä tiettyjä tunteita luon muurin itseni ja tunne-elämäni väliin, joka estää tai vähintäänkin vääristää myös ne toivotutkin tunnekokemukset. Kiintymällä puolestaan liikaa samaiseen suklaajäätelöön, on seurauksena helposti kipeä vatsa sekä reikäiset hampaat. Samoin myös tietyn tunnekokemuksen jatkuva metsästys voi tuoda lopulta mukanaan epäterveitä vaikutuksia. Pyrin siis kiitollisena vastaanottamaan jäätelöpallon juuri sen makuisena kuin se minulle tarjotaan alkavan kevään auringonsäteiden helliessä poskiani. Sallin kiitollisuuden vielä viipyä, vaikka päästänkin jäätelön aromin haihtumaan vapaasti mielestäni tarjotessani samalla murennetun vohvelin muruset ympärillä hyppelevillä varpusille.

 

Risto Heikkinen ohjaa Pihasalilla terapeuttista kundaliinijoogaa ja tekee meditative healing -hoitoja.

About the author

hanna -

Similar Posts

Leave a reply

required*