12874443_10153525211473333_1895552373_o

On jopa yllättävää havaita kuinka erilaiset kaksi joogatuntia voivat olla kahdessa eri maassa. Erityisesti silloin kun kyseessä on joogatyyli joka on  tekniikaltaan ja tunnin perusrakenteeltaan lähes standardisoitu.

Mennessäni Helsingissä tunnille tai sitä ohjatessani, on tila valaistukseltaan usein lempeä, olemukseltaan rauhallisen eteerinen sekä äänimaailmaltaan lähes poikkeuksetta hiljainen. Osallistujat usein rentoutuvat matollaan ennen tunnin alkua, vaikka osa saattaakin keskustella hiljaa kuiskaten keskenään. Tunnin harjoitukset kulkevat useimmiten saumattomasti meditatiivisessa aallossa ilman suurempia keskeytyksiä. Äänimaailmakin säilyy tasaisena hengityksen sekä ohjaajan äänen rullatessa rauhallisesti läpi harjoitussarjat. Tarkoituksenmukaisesti käytettynä musiikki toki kuuluu näihin tunteihin.

Jerusalemissa tunnille saapuessani on valaistus sekä puheensorina ollut useampaa astetta kovemmalla intensiteetillä. Tunnille saapuminen muistuttaakin lähes kahvilan afterworkiin saapumista. Tunnin alkaessa valaistusta toki säädetään, mutta Helsingissä kokemaani lähes harrasta tunnelmaa on koettavissa vain vähäinen pisara. Musiikki soi lähes koko tunnin läpi, kappaleiden vaihtuessa harjoitusten välillä. Joku taputtaa spontaanisti mantran ja rytmin mukana, joku saattaa myös intoutua laulamaan kesken harjoituksen. Yllätyksekseni tunteja yhdistää kuitenkin se tasapainoinen rauhallisuus ja pehmeys joka osallistujista sen päätteeksi välittyy.

Molemmat tunnit tuovat vivahteineen mieleeni tietyt alueen ihmisissä kenties stereotypisestikin voimakkaina vallitsevat piirteet. Hiljainen, kuuntelevan läsnäoleva, sekä toiset heille henkilökohtaista tilaa tarjoamalla huomioon ottava toiminta on selkeästi ominaisempaa ihmisille Suomessa. Se näkyy myös tunnilla. Kolikon kääntöpuolena on tietty defensiivinen eristäytyminen sekä liiallinenkin sisäänpäinkääntyneisyys jota myös saa havaita.

Puhelias, välitön, sekä tunteikkaampi toisten huomiointi ja siten jokaisen mukaan ottaminen on läsnä ulospäinsuuntautuneemmassa Jerusalemissa. Siitä ei voi erehtyä edes meditatiivisena luonnehditun joogan tunnilla. Tämä piirre saa kuitenkin myös defensiivisiä ilmentymiä johtaen pakonomaiseen ulospäinsuuntautuneisuuteen ja dynaamisuuteen, joka luo herkästi myös konflikteja ihmisten välillä. Paikallinen vitsi kertoo että kieltä ymmärtämättömälle on usein mahdotonta sanoa riitelevätkö kaksi ihmistä vai onko kyse iloisesta siunauksien säestämästä jälleennäkemisestä.

Tuntien, sekä maantieteellistenkin alueiden erojen välityksellä selkeämpinä näyttäytyvät yhteiset inhimilliset piirteemme muistuttavat miten jokainen ominaisuutemme  voi sisältää potentiaalin valjastua sekä vahvuuksiksi että hidasteiksi elämässämme. Hiljaisuus voi toimia hedelmäisenä maana syvemmälle kuuntelemiselle ja siten kohtaamiselle. Ulospäinsuuntautuneisuus puolestaan toisia syleilevälle huomioonottamiselle sekä avoimelle kommunikaatiolle. Nämä vahvuudet voivat myös piillä siemeninä defenssiemme varjoissa, odottamassa huomiotamme ja että matkaamme ne pelkojemme hallinnasta poimimaan ja meitä aidosti palvelemaan. Armollisesti haastamalla defenssit ja niiden maaperänä toimivat kokemukset sekä pelot voi piirteittemme puusta muuntua hyvää hedelmää tuottava ja terve. Joogatuntien myötä muistankin olla kiitollisempi näistä vahvuuksistani. Mutta erityisesti lempeä ja silti innokas heikkouksiani kohtaan – muistaen että ne sisältävät piilevänä omat vahvuuteni.

 

About the author

hanna -

Similar Posts

Leave a reply

required*