tiina3

Jumituin perjantai-iltapäivänä liikenneruuhkaan väsyneenä. Tyhjin silmin tuijotin, kun kello tikitti uhkaavasti kohti ryhmäliikuntatunnin alkua ja päässä jyskytti vain yksi ajatus: en ehdi asiakkaiteni luokse ajoissa. Kuntosalilta ei vastattu, bussi ei liikkunut, enkä minä voinut tehdä muuta kuin odottaa.

Kaikki meistä tietävät nuo kurkkua kuristavat hetket, kun tuijotat arkea ympärilläsi ja tiedostat, ettet voi tehdä mitään – homma leviää käsiin. Oli se sitten ohjaustunnille ehtiminen, puheen pitäminen tai projektin johtaminen, jotain suunnitelmista poikkeavaa tapahtuu, ja tapahtumat muuttavat suuntaansa kohti epäonnistumista. Jos noihin hetkiin lisää väsymyksen ja stressin, pienikin kolaus voi tuntua valtavalta iskulta. Mieli täyttyy itsekritiikistä, kiireen tunnusta ja tuhansista kysymyksistä: Miksi en valmistautunut paremmin? Mitä olisin voinut tehdä toisin, jotta olisin välttänyt tämän?

Minulla kävi tuuri, vaikka kyseessä olikin perjantai kolmastoista. Ryntäsin saliin viisi minuuttia ennen tunnin alkua, juuri ajoissa. Tunnin jälkeen jäin miettimään yhtä, päällimäistä tunnetta, joka minut iltapäiväruuhkassa valtasi: kiire.

Kiireeseen on helppo sortua, kun kalenteri on täysi ja tekemistä riittää. Tänä keväänä olen kuitenkin päättänyt olla kiirehtimättä. Miten se oikein onnistuu? Minulla on pari vinkkiä, jotka jaan mielelläni muillekin.

Ensimmäisenä palautan huomioni asentooni, kun olen matkalla paikasta toiseen. Kumara ryhti ja painunut pää ovat omiaan luomaan kiireen ja stressin tuntua, kun kipittää menemään pitkin ruuhkaista Manskua. Mutta entä hyvä ryhti ja pitkä selkä? Kävellessä on hyvä palauttaa ajatukset itse hetkeen: Olet matkalla määränpäähäsi, mutta et voi olla missään muualla kuin siinä hetkessä. Katse eteenpäin, hartiat rennoiksi.

Toisen vinkin opin viereiseltä joogamatolta tällä viikolla, kun keskustelin viisaiden naisten kanssa juurikin kiireen tunnusta. Kyse on ajatusmalleista. Kysy itseltäsi, oletko kiireinen vai elätkö täyttä elämää? Istut lounaalla ystäväsi kanssa, ja hän kysyy kuulumisia. Vastaat olevasi kiireinen –mutta minne? Mitä kohti sinulla on palava kiire, kun lounastat läheisesi kanssa? Päätin harjoitella tätä lempeää suhtautumista arkeani ja itseäni kohtaan. Vaikka kalenterini on täynnä, se on täynnä ihania asioita. En ole kiireinen, elän tapahtumarikasta elämää.

Kolmas vinkkini liittyy lepoon. Joskus liika on liikaa, myös ihanien asioiden kohdalla. Kun mikään ei enää kulje, ota päiväunet. Ota etäisyyttä arkeesi, edes 20 minuutin ajaksi. Onko mikään niin kiireistä, ettet voisi hieman lykätä sitä? Eikö levänneenä olisikin paljon helpompaa kiitää halki arjen? Olisi. Maailma jatkaa pyörimistä, vaikka itse lepäisikin hetken.

Hengittele, ja anna asioiden tapahtua. Ihanaa kevättä kaikille!

tiinablogi

 

Pihasalilla joogaava Tiina Svensk ryhmäliikunnanohjaaja ja journalismiopiskelija. Tiina kirjoittaa omaa blogiaan bigcitydreams, josta nostetaan juttuja myös Pihasalin blogin puolelle. Postauksissaan Tiina ihmettelee arkea, ihmisiä ja maailmaa, ja kirjoittaa kaikesta mikä liikuttaa – joko jumppasalissa, joogamatolla tai vaikka sitten jalkakäytävällä.

About the author

hanna -

Similar Posts

Leave a reply

required*