likeaflower

Viime viikkoina mielestäni on tullut eräänlainen miljoonan kysymyksen kaatopaikka. Tämä on tehnyt minusta levottoman ja hieman kaaottisen. Suuret jätekasat ovat olleet täynnä mistä, miten ja milloin -alkuisia sanoja liittyen erityisesti esimerkiksi työnhakuun, kodin etsimiseen ja itseni löytämiseen.

Kaatopaikkani on ollut jo pitkään liian täynnä ja olen ajatellut sen tarvitsevan jonkinlaista uudenaikaista kierrätysjärjestelmää. Tämän huomasin tänään saadessani eräänlaisen lahjan, joka oikeutti minut shiatsuhierontaan.

Löysin itseni huoneesta, jossa ystävällisen oloinen nainen odotti minua. Käy vain siihen makuulle, hän opasti. Tein niin kuin hän pyysi, mutta minulla oli paljon kysyttävää.

Aloin automaattisesti lastaamaan kaatopaikalleni lisää tavaraa. Kuinka pitkään olet tehnyt tätä? Miksi painat juuri siitä? Kuinka olet päätynyt tänne töihin, kyselin häneltä samalla kun hän paineli kehoani.

Shiatsuhieroja vastasi kärsivällisesti kysymyksiini jatkaen samalla työtään. Missä olet oppinut hierojaksi, pidätkö työstäsi, mitä muuta olet tehnyt kuin tätä, puhelin kuin kuluttajatutkimuksen haastattelija.

Miten lähestyt asia…asiakk…asiakkait….asiakkaita, jotka haluavat kertoa tuntemuksishhh…taan….Yritin jatkaa kyselyäni. Puhuminen alkoi tuntua koko ajan työläämmältä ja hitaasti vajosin jonnekkin…

Kysymykseni vaimentuivat ja pikku hiljaa niitä ei kuulunut ollenkaan. Kaatopaikkani alkoi hiljentyä ja yhtä-äkkiä kaikki vain oli. Siis minä, kehoni ja siinä virtaavat lämpimät väreet. Se riitti. Kaikki huomioni kohdistui jokaiseen sen hetkiseen painallukseen ja millään muulla ei ollut väliä.

Ei ollut kysymyksiä, mutta oli yksi vastaus. Huomasin, etten tarvinnut uutta kierrätysjärjestelmää. Olin vain unohtanut salasanan vanhaan mielen puhdistussysteemiini. Olin käyttänyt sitä aikaisemminkin ja se oli shut up and enjoy! Joo, se se oli. Nyt muistan sen taas. Jee!

 ☮ Lotta
lotta_blogikuva

About the author

hanna -

Similar Posts

Leave a reply

required*